Mistä kirjoittaisin, kun sanat eivät tule?

Elämä lipuu kuvina ohitseni,

eikä sanottavaa enää löydy.

Ihmettelen, miksi edes yritän.

 

Mielessä tuhat ajatusta,

yksikään ei päädy sanoiksi saakka.

Kuka vetäisi tulpan sanaisesta arkustani?

Olenko iäksi tuomittu vaikenemaan?

 

Ei, se ei ollut kissa, joka kieleni vei.

Se on tunne, joka piti kieltää.

Nyt sanoja ei enää ole.

Tunne muutettu muuriksi,

sisimpäni suojaksi.

Siksi vaikenen.

 

Kaikki kauniit sanat, ajatukset,

jäivät tuon muurin suojiin.

Entä, jos se ei enää koskaan murene?