Tarjuska haastoi minut kertomaan tuntomerkeistä, joista minut tunnistaa.

Nyt (ja aiemminkin) on ollut paljon liikkeellä fakta-haasteita, esim. kerro 20 faktaa jne. Tämä haaste ei käsittelekään faktoja, vaan tuntomerkkejä. Kerro yksityiskohtia itsestäsi ja jaa ne muille. Haasta sitten 5 muuta bloggaajaa tekemään sama edelleen.

 

1. Minut voi tunnistaa helposti siitä, että milloin tahansa, missä tahansa voin vetäistä kameran esiin ja kuvata mitä kummallisempia paikkoja ja kohteita. Jos joku rämpii pelloilla, tai kyykkii metsässä, se voin hyvin olla minä.

2. Vasenkätisyys on myös selkeästi ulospäin näkyvä merkki. Vain harvoja juttuja teen oikealla. Kitaraa opettelin soittamaan oikeakätisesti aikoinani, mutta enää tuskin osaisin edes sitä klassista Emmaa näppäillä.

3. Minut voi tunnistaa myös siitä, että en aina "näe" kanssaihmisiäni. En tuttuja, enkä tuntemattomia. Kaupassa katselen tavaroita, en mene sinne tapaamaan tuttuja. Kun kuvaan, vastaan voisi kävellä vaikka kiinan keisari ja jos kuvauskohde sattuisi olemaan hollilla, en häntä huomaisi. Siksi moni onkin kysynyt, että olenko ylpeä, kun en moikkaa. Minua pitää tulla olalle koputtamaan, jos tahtoo tulla nähdyksi. Niin keskittynyt olen omiin puuhiini.

4. Aikoinaan minut saattoi bongata turuilta ja toreilta intiaanikoruissa ja istumassa jossain lähettyvillä, kun Perulaiset soittajat kävivät viihdyttämässä upealla musiikillaan meitä jäyhempiä suomalaisia. Nyttemmin olen jo vähän "rauhoittunut", mutta edelleen pysähdyn kyllä ja ostan levynkin, jos kohdalle sattuu.

5. Pitkät hiukset on ja pysyy! Olen jossain vaiheessa elämääni tehnyt sen virheen, että leikkuutin hiukseni lyhyiksi ja minusta tuli niin "täti", että enää en sitä varmaan tee, ennen kuin tukka itsekseen tippuu.

6. Hiuksista voi tunnistaa myös usein siten, että väreissä löytyy punamustaa tai jotain luumun sävyä.

7. Korkokengissä en kulje. Tykkäisin kyllä, mutta nilkka on sen verran sökö, ettei viitsi sitä enää huvikseen reväyttää kertaakaan.

8. Kesäisin kuljen lähes poikkeuksetta aurinkolasit päässä. Siis päässä, ei silmillä. Mielestäni maailman pitää näkyä sen omissa väreissä, joten vain harvoin, pakon sanelemana, lasit päätyvät silmille. Nykyisin talvella ne korvaa lukulasit, joita ikävä kyllä tarvitsen jo jatkuvasti.

Haastan mukaan Harakan, Marjukan, Marjutin, Uunan ja Inkiväärin sekä kaikki ne, jotka tahtovat vastata haasteeseen, ja joita ei vielä ole kukaan haastanut!