Viides osuus keskittyy Keski- ja Etelä-Amerikan ihmeisiin (82-92)

91. Inkapolut

Tiesitkö että… Roomalaisten tavoin Inkatkin rakensivat paljon teitä tai oikeammin polkuja, ja niin ikään roomalaisten tavoin he tekivät polut mieluiten suorinta reittiä. Inkoilla oli kuitenkin maastoesteenään Andit. Niinpä heidän piti kehittää rakennusmenetelmiä, joilla selvittiin jyrkistäkin rinteistä. Vaikeimpiin osuuksiin louhittiin portaat ja jos kivi tai kallionkieleke esti etenemisen, kaivettiin tunneli. Inkat rakensivat jopa riippusiltoja rotkojen yli. Korkeilla vuoristoalueilla he pystyttivät kivimuureja suojaksi lumelta, aavikolla taas polut suojattiin savitiilimuureilla irtohiekalta.


Kuva: Pajaro, Public Domain

Kaikkia polkuja ei ehkä voi kutsua kokonaan inkojen rakentamiksi, sillä inkat perivät aiempien kulttuurien rakentamia polkuja. Ei tiedetä, mikä kansa ensimmäiset polut rakensi, mutta monilla pystyy kävelemään vielä tänäkin päivänä. Parhaiten säilynyt inkojen kiveämä polku on Boliviassa ja se tunnetaan nimellä Takesi eli Inkapolku. Sen kävelemiseen menee kaksi päivää. Maisemat ovat moni-ilmeiset. Polun alussa on synkeitä, mustia ja paljaita graniittivuoria, loppuosuudella kosteassa Yungasinlaaksossa on viidakkokasvillisuutta.

 
Kuva: Colegota, Creative Commons "Attribution-ShareAlike 2.5 Spain

Ventillassa polku nousee jyrkästi 4650 metrin korkeudessa olevaan solaan. Vaikka rinteeseen tehtyjen portaiden askelmat ovat matalia, tämä on raskas osuus, jossa tulee kaiken lisäksi helposti kylmä. Ylhäällä odottaa palkintona upeat näkymät lumihuippuisille vuorille ja alas Yungasinlaaksoon. Solasta polku laskeutuu Takesin kylään, jonka jälkeen vastaan tulee jälleen rohkaisevia merkkejä kasvillisuudesta.

Puolet 40 kilometrin mittaisesta Takesipolusta on kivetty yhteen sovitetuilla erimuotoisilla kivillä. Inkavaltiossa oli polkuja yhteensä noin 40 000 kilometriä. Kapeimmillaan ne olivat portaiden kohdalla puolen metrin levyisiä, mutta tasaisilla osuuksilla ne tehtiin jopa kuuden metrin levyisiksi.

Inkavaltion hallinto edellytti hyviä kulkuyhteyksiä. Inkat tekivätkin polkuja valtakuntansa itäosasta Amazonilta länteen rannikkotasangoille ja pohjoisessa nykyisestä Kolumbiasta etelään Argentiinaan saakka.

 
Kuva: Camino Inka

Kaikki tiet veivät Cuzcoon (tämäkin yhteinen piirre Rooman kanssa), inkavaltion pääkaupunkiin. Sieltä Aurinkokuninkaan lähetit (chasquis) kävivät valtakunnan kaukaisimmissakin kolkissa. Lähetit juoksivat viestiä taittaen yhteen laskien lähes 320 kilometriä päivässä. Kapulanvaihto tapahtui levähdyspaikoilla (tambos), joita oli polkujen varressa tasavälein. Kapula oli laamanvillasta punottu naru, quipu, johon viesti oli tallennettu solmukirjoituksella sekä värin ja paksuuden muutoksilla. Myös itse solmukirjoitusta sanotaan quipuksi.

 
Kuva: Colegota, Creative Commons "Attribution-ShareAlike 2.5 Spain

Kuljetuin inkapolku Inka Trail (Camino Inka (esp.)) on Perussa ja johtaa Cuzcon lähistöltä Machu Picchun raunioalueelle. Tätä polkua kesällä patikoiva ei yleensä löydä rauhaa eikä hiljaisuutta vuorilta eikä raunioilta, vaikkei patikoidessa törmäisi toisiin turisteihin; polulla törmää vähintäänkin heidän jättämiinsä roskiin. Tilanne helpottuisi, jos polun varteen voisi asettaa roskakoreja, mutta polku kuuluu Machu Picchun tavoin Unescon maailmanperintöluetteloon, joten kaikenlainen pienikin rakentaminen jäteastioista yleiskäymälöihin on kielletty.