Juuri tässä hetkessä on hyvä olla. Pieni tuulenvire hiuksissa, syysauringon lämmössä, hiekkatiellä. Pehmeän rauhan ympäröimänä, tuntien pienten kivien epätasaisuuden mokkasiinien alla. Juuri tässä on rauha. Saisipa vielä liikenteen melun vaiennettua, asfalttiviidakon kadotettua.

Olisitko sinä minulle luonto, sen turvallinen pehmeä syli. Myrskyistäsi kuitenkin pakenen yksinäisyyden tuomaan hiljaisuuteen. Kanssasi on hyvä olla, ilman sinua joskus jopa parempi.