Jäällä hiihdettiin ja käveltiin. Itse en ole vielä tänä talvena joen jäälle uskaltautunut, sillä virtaukset ovat sen verran voimakkaita, että padon alapuolella on sulapaikkoja siellä täällä.

Lohiportaatkin olivat jäässä ja paksun lumen peitossa. Betoniseinien kapeista väleistä viiletti yksinäinen koskikara, kun kävin kurkkimassa lähempää.

Alhaalta katsoen pato hipoi taivasta!

Kun pääsin sulan kohdalle, jään reunan alta ponkaisi lentoon samainen koskikara, jonka näin juuri vähän ennen sinne lentävän. Harmi, etten ehtinyt reagoida tarpeeksi nopeasti ja ottaa kuvaa siitä, kun se pakeni kauemmas toiseen sulaan kohtaan.

jatkuu...