Nyt on napattu helttaan antibiootteja, vähän vahvempaa yskänlääkettä ja saatu pari lisäpäivää saikkua. Pää on kuin "haminankaupunki", olo kuin zombiella. Kävellessä heittää ja pyörryttää, hengittäessä sattuu. Nukkua ei voi edes istualtaan kuin korkeintaan tunnin pätkissä ja sen jälkeen onkin jo yksi hyllyvä limanuljaska. Sitten yskitään, yskitään, yskitään, yskitään... kunnes uupumus valtaa tunnin-puolentoista jälkeen ja taas nukutaan sellainen vajaa tunti, vain herätäkseen taas uuteen loppumattomaan yskän puuskaan. Talouspaperia on kulunut rullallinen, väkeviä yskänkarkkeja monta pussillista ja kuumaa mehuakin on hörpitty niin, että korvistakin jo valuu.

Tänään lekuritäti sanoi, että kylläpäs rohisee ja tuumi, että ei kun antibiootteja tulehdukseen. Kun vaan saisi nukuttua edes jossain asennossa vähän pidempään kuin tunnin kerrallaan. Viimeiset 5 yötä on mennyt kovin kevyin unin. Keskimäärin 4 tuntia yössä ja sekin pätkittäin. Nyt leijuttaa jo kivasti ilman lääkitystäkin, joten suonette anteeksi, jos juttukin revähtää jossain vaiheessa ihan kummalliseksi.

Kuvata en kauheasti ole jaksanut, eikä täällä sisällä niin hirveästi olekaan mitään ihmeellistä kuvaamista, joten postaanpa tähän viikonlopun sattumia matkan varrelta. Taivaskuvien lisäksi tuli tallennettua vähän muitakin omituisuuksia.

Harvemmin näkee näin selkeästi sateenkaaren päätä!

Seinäjoen asemalla kelpasi vaihtaa junaa lennossa, kun taivas paloi näin kauniisti.

Tuuria ei taida tulla ohitettua kovin usein enää junamuutosten jälkeen. Poistavat pakanat tärkeimmät vuorot tuolta linjalta juuri ennen joulua. Eläköön VR! :(

Mustavalkoinen värikuva sateenpiiskaamalta katolta