= Peru, Egypti ja Kreikka

Siinäpä kolme maata, joissa en vielä ole vieraillut, mutta jonne tahtoisin joskus päästä!

Minä historiahullu kaipailen elämyksiä, kuten raunioilla kulkeminen, historian tarinoihin uppoaminen, vanhojen tavaroiden ja rakennelmien näkeminen ja ainutlaatuisten tunnelmien kokeminen. Mutta, ei minulle mikä tahansa historia kelpaa. Ehei!

Sen pitää olla suurta ja vaikuttavaa. Sellaista, jonka mysteereitä tahtoo tutkia, joita haluaa epätoivoisesti ymmärtää, ja joissa on jotain niin mieltä kiehtovaa, että tuntee olevansa itsekin jollain tapaa osa sitä aikaa, sitä historiaa.

Peru - henkinen kotini. Lukiessani vanhoista Inkakulttuuriin liittyvistä asioista, nähdessäni dokumenttejä televisiosta, tavatessani heidän jälkeläisiään. Aina sama juttu. Minussa liikahtaa jotain syvällä sisällä. En takuulla osaa koskaan sitä selittää, mutta tunnen olevani osa sitä kaikkea. On kuin olisin kotona, kun olen tekemisissä sen kulttuurin kanssa. Perun alueella on monia sellaisia kohteita, joita tahtoisin nähdä, mutta erityisesti Machu Picchu vetoaa minuun niin voimakkaasti, että sitä on vaikeaa kuvailla sanoin. Ehkä se johtuu yksinomaan uljaasta Andien vuoristosta, ehkä sen salaperäisyydestä, miten tuo unohdettu kaupunki on rakennettu, mutta jos näin on, se ei selitä, miksi nuo ihmiset saavat kyyneleet silmiini ja valtavan kaipuun sisimpääni, kun olen tekemisissä heidän kanssaan. Tunnen, että tulen kotiin.

Egypti - Inkojen ja Mayojen äitikö? Mistä saivat Inkat oppinsa niin moniin sellaisiin asioihin, jotka Egyptin loistavan kulttuurin ja valtakauden aikaan olivat tavallisia? Miksi Etelä-Amerikan intiaaniväestö tiesi ja taisi sellaisia korkeakulttuurillisia asioita, joista Pohjois-Amerikan heimoilla ei ollut hajuakaan? Mietitäänpä vaikka Mayojen pyramideja, Inkojen valtavia kivimuureja ja kaupunkeja, puhumattakaan Azteekien taiteesta ja arkkitehtuurista. Kun Pohjoisen heimot tanssivat nuotioidensa ympärillä ja asuivat teltoissa, Etelän suuret hallintokeskukset rakensivat kaupunkeja ja osasivat niin rakennustaiteen, arkkitehtuurin, tähtitieteen yms. salat! Ei kaikki tuo voi olla pelkkää sattumaa! Mutta palataksemme itse Egyptiin. Siinä vasta huikean jännittävä, joskin varmasti julma hallintojärjestelmä. Ne valtavat rakennustaiteen historian monumentit. Ne salaperäiset moninaiset uskonnolliset käsitykset - olkoonkin, että olivat Babylonialaista jälkipolvea monine jumalineen. Puhumattakaan tähtitieteen ja lääketieteen yms. saavutuksista. Aleksandrian kirjasto olisi saanut minusta ikuisen ihailijan, jos se vielä olisi olemassa kaikkine aarteineen. Kaikki tuo on erittäin kiinnostaa, mielikuvitusta kutkuttavaa ja ennenkaikkea erittäin suuri perintö jälkipolville nähtäväksi. Valitettavasti vain Egyptin nykyinen valtaenemmistö koostuu aivan erityyppisistä asukeista, kuin muinaisina aikoina. Ei ole enää faaraoita, ei korkeakulttuuria. Nykyegypti paistattelee esi-isiensä valossa, mutta onneksi on vielä jäljellä suuri pala historiaa kaikkien loisteliaitten raunioiden, temppeleiden ja pyramidien muodossa.

Kreikka - viimeinen, muttei suinkaan vähäisin. Kreikkalaiset jumalhahmot, valtavat monumentit, kulttuurin ja vallan kehdon asema historiassa. Siinä kolme sellaista asiaa, jotka saavat historiannälkäisen ihmisen polvilleen myös tämän kulttuurin edessä. Kuten kahdessa edeltävässäkin maassa, en ihastele, enkä ihmettele niiden nykykulttuuria, vaan nimenomaan sitä vanhaa, uljasta ja alkuperäistä! Kuten Perun "espanjalaisvalloittajien jälkeläiset"; eivät minua ihastuta sen kummemmin Egyptin nykyenemmistön alkuperä, eikä tällä hetkellä Kreikkaakaan asuttavat väet saa minua heilahtamaan tuoliltani minnekään. Historia ja sen kulttuuriaarteet ne liikuttavat minua tännekin, vaikkeivat olekaan yhdestä jos toisesta syystä minua vielä saaneetkaan paikan päälle saakka. Kreikan mahtava tarusto on yksi sellainen asia, jolle ei vedä vertoja mikään maailmassa. Enemmän kuin sitä, arvostan vain Raamatun kertomuksia, jotka ovat niin suurta viisautta, että maailman viisaus ei niitä koskaan tule ymmärtämään. Ne vaativat ennenkaikkea sydämen viisautta. Kreikan eepokset sen sijaan voi käsittää ihan järjellä ja lennokkaalla mielikuvituksella, jos on vain siihen tarpeeksi aikaa ja halua.

Sitä paitsi:

Pienenä kuriositeettina mainittakoon, että minä, jonka etunimi on Kreikkalaista alkuperää, olen käyttänyt esim. nettifoorumeilla toistamiseen sellaisia käyttäjänimiä kuin Kleopatra ja Inkataika.

Ei siis voi mitenkään erehtyä siitä, minne sieluni useimmiten kaipailee...!