Tarinamaanantain aiheena on tällä kertaa PUNAINEN.


Tarina on julkaistu aiemmin toisaalla, joten jos joku tunnistaa sen, niin ei huolta. Kirjoittaja on molemmissa paikoissa sama. ;D


londontelph1a.jpg


NÄEN PUNAISTA

 

Kun ajattelen sinua, näen punaista! Ihan totta! Ja sehän on lopulta yksi syy, miksi olen niin viehättynyt sinuun. Sinussa on niin paljon sellaista, mitä rakastan. Olet syvimpien väritunteideni tulkki. Edustat minulle kaikkea sitä, joka pitää minut liikkeessä ja saa tuntemaan, että elän.

 

Mikä kumma saa istumaan tunnista toiseen Piccadilly aukiolla? Istumaan, katselemaan alati virtaavaa ihmismerta, hurjaa vauhtia ajavia hälytysajoneuvoja, kaksikerrosbussien jatkuvaa jonoa. Niin, ja mitä erilaisimpia takseja, kyydissään englantilais- gentlemanneja, turisteja, kiireisiä kaupunkilaisia, kaikenlaisia ihmisiä.

 

Ja sitten – askeleet suuntaavat kohti joen rantaa, Lontoon helmeä, Thamesia, sen ruman kauniita rantarakennuksia, lukemattomia siltoja ja puistoja kukkaistutuksineen.

- Oi Ben, Ben, sinuun ihastuin ensi silmäyksellä, eikä se ole muuttunut vuosien saatossakaan. Miten olenkaan kaivannut sinua Tower Bridge – sinä silloista näyttävin - kuinka odottanut lounasretkeä Hyde Parkin nurmelle. Miten tahtoisinkaan taas Oxford Streetin ostosvilinään ja haistelemaan Camden Townin värikästä markkinatunnelmaa.

 

- Miksi jätit minut niin pitkäksi aikaa? Annoit melkein unohtaa!

 

Nyt siintää jälleen silmissäni uljas London Eye, kaikkien yläpuolelle kurottaen. Ei edes Canada Tower voi sitä voittaa. Mutta kuka onkaan kuunnellut kaikki ne Covent Gardenin tarinat, jotka minulta ovat jääneet väliin? Yhäkö Nelson, katselet uljaana pylvääsi päästä kohti jokirantoja? Saako leijonat edelleen olla suihkulähteidesi kuninkaita? Lähteekö Eurostar edelleen Waterloosta kohti Pariisia, vain saadakseen palata pian takaisin kotiin?

 

Myisitkö minulle taas The Big Issuen, kodittomien kannatuslehden, jos astelisin metroaseman portaita kohti maan uumenia? Saisinko taas nauttia lukemattomien kilometrien kävelyistä metrotunneleissasi? Vieläkö tasapaino säilyisi ruuhkajunan eteisessä, kun ei olisi mitään, mistä pitää kiinni?

 

Tahtoisin pian jo nauttia iltapäivä teetä kiireettä, jalat rakoilla päivän ostoskierroksesta. Illalla väsyneenä viime voimillani raahustaa siihen mainosvalojen alla sijaitsevaan Bootsiin, josta ostaisin iltapalaksi kerros-sandwichin ja mehun, sellaisen jossa on hedelmäliha mukana.

 

Odotan jokaista aamuasi, saadakseni haistella ja maistella sitä ainutlaatuista Lontoon tuoksua ja makua, joka on syöpynyt niin syvälle mieleni sopukoihin.

 

Muistan kyllä sateisetkin päiväsi – luulevat, että niitä on jotenkin erityisen runsaasti! Miksi luonasi niilläkään ei ole merkitystä? Ainahan voin kadota jonkin museon uumeniin, hautautua historiaasi, upota lukemattomien taideteosten maailmaan, johonkin niistä sadoista, joissa en vielä ole ehtinyt käymään. Vai antaisinko periksi jälleen ja kävisin noin kuudennen kerran katsomassa samoja muumioita Brittiläisessä?

 

Pahus, kuinka minulla onkaan sinua ikävä!

 

Melkein tunnen ihollani Hampstead Heathin viileän kosteuden ja aistin Greenwichiin Thamesin alla kulkevan tunnelin oudon ilmapiirin.  Haistan vahvan polttoaineen tuoksun lukemattomien vanhojen bussien jäljiltä.  Siitäkin on kai "satavuotta", kun kiipesin viimeksi kuiskausten galleriaan, ihmetellen ainutlaatuista akustiikkaasi, oi St Paul. Entä Cityn jylhien business-seinien kaiku ja sen katujen hiljainen tärkeyden leima? Sitäkin jo ikävöin, joten taidan jo olla lähes epätoivoinen...

 

Onhan kaikki varmasti kuin ennen? Tiedän toki uusiutumiskykysi ja -tarpeesi, mutta ethän ole luopunut mistään tärkeästä?

Älä anna pois puntia tai paintteja, puhumattakaan punaisista puhelinkopeistasi, mustista austineistasi tai road mastereistasi. Tahdon seuraavallakin kerralla pudottaa postikorttini punaiseen postilaatikkoosi, syödä fish'n chipsini sanomalehteen käärittynä ja ennen kaikkea imeä sielunikin täyteen ainutlaatuista Lontoo-henkeäsi!

 

Ei, en halua lähteä vielä pois. Tahdon ajaa vielä kerran Piccadilly Linella South Kensingtoniin ja vaihtaa Circle Line linjalle, päästäkseni hyvästelemään myös Bayswaterin alueen ja sen kansainvälisen ilmapiirin pienine putiikkeineen, katukeittiöineen ja Whiteleys -ostoskeskuksineen.

 

Tahdon vielä kävellä, kävellä, kävellä, uupua sinusta täysin ja rakastua aina vain lisää…

 

Odotathan minua?


1545C0E306E1211C42E95E5BE871CFD5.png