25.1.1997

Oli tullut jälleen viimeinen matkapäivä eteen. Niin lyhyt on viikko ja niin paljon kivaa olisi vielä tehtävänä.

Hotellimme Edward (älä anna upean sisääntuloaulan hämätä itseäsi!)
 

Oleskelutilat aulassa
 

Hotelli Edward, 1 Spring Street
 

Faktaa hotellista:
Asuimme hotellin "vintillä". Ovi oli niin matala, että jouduimme kumartumaan aina sisään mennessämme ja lattialaudat narisivat niin, että pelkäsimme hetkenä minä hyvänsä putoavamme seuraavan kerroksen huoneisiin. WC/suihku oli pienen vaatekomeron kokoinen, jossa oli mahdotonta edes kunnolla kääntyä. Koko viikon aikana me emme uskaltaneet katsoa edes sängyn alle, saatikka peittojemme alle. Niin nuhjuinen huone meillä oli käytössämme. Olihan se tavallaan "romanttista" asua vanhan talon ullakolla, varsinkin kun ikkunasta oli kyllä ihan kivat näköalat. Kaiken lisäksi kovasti mainostettu aamiaispaikkamme, "suosittu Kreikkalainen kellariravintola" oli hyvin epäsiisti ja tarjoilijat napostelivat jouten ollessaan käsin asiakkaille tarkoitetuista aamiaismurokupeista muroja!!

Sitten viimeisen matkapäivän tapahtumiin...

Paddington Station
 

Aamulla suuntasimme Pohjois-Lontoossa sijaitsevalle Hampstead Heath -kukkulalle ihailemaan sitä ja sieltä näkyviä maisemia yli koko Lontoon.

Hampstead Heath
 

 

 

 

Satuimme myös paikallisiin maastojuoksukilpailuihin, joita seurailimme hetken ennen paluuta alas Lontoon vilinään. Kevät talven sää Hampsteadissa oli huomattavasti viileämpi kuin kaupungissa.

Illaksi meille oli varattuna vielä mielenkiintoinen retki. Lontoossa järjestettiin silloin joka perjantai nk. Beefeater-ilta, jonka ohjelma, ruokailu, musiikki ja kaikki muukin olivat Henrik VIII aikaisen tavan mukaan.

Hauska tapa päättää loma tällä kertaa (onneksi saimme pitää päämme!)... 

Vartija otti meidät vastaan "kellariravintolaan", jossa oli keskiaikaiset pidot.
 

Pupua ruokalistalla
 

Söimme alkuruoaksi keittoa, eikä suinkaan lusikalla vaan juomalla kulhon reunasta. Ruokaa vaadittiin äänekkäästi hakaten ruokailuvälineillä pöytää. Pidoissa oli valtava määrä vieraita ja pitkät pöydät, joiden ääressä odotimme ateriaamme. Hovineidot, Ritarit, Narrit ja jopa Kuningas ja Kuningatar vierailivat pöydissä tervehtimässä vieraitaan.

Lopuksi ohjelmassa oli yhteislaulua ja -tanssia.
 

Ilta päättyi mukavissa tunnelmissa ja entistä suurempi kaipuu jäädä Lontooseen pysyvästi valtasi mielet, kun palasimme takaisin hotellille pakkaamaan laukkujamme seuraavan aamun todella aikaiseen lähtöön.

jatkuu...