Kuudes osuus keskittyy Australian ja Oseanian ihmeisiin (93-98)

93. Pääsiäissaari

Tiesitkö että… Pääsiäissaari on 3220 kilometrin päässä Galápagossaarista lounaaseen ja 4200 kilometriä lähteen Chilen Valparaisosta. Saari liitettiin Chileen vuonna 1888. Pääsiäissaari on karkeasti kolmion muotoinen tulivuorisaari. Sen mitat ovat noin 16x18x24 kilometriä.

 
Kuva: (kts. Osterinsel). Captain Blood, GNU Free Documentation License

Saari on vakuuttava osoitus siitä, että totuus voi olla taruakin ihmeellisempi. Saari on Tyynessämeressä tuhansien kilometrien päässä lähimmistä asutuksista. Kun ensimmäiset eurooppalaiset saapuivat sinne pääsiäissunnuntaina vuonna 1722, he kohtasivat merelle katsovia massiivisia patsaita ja säyseältä vaikuttavia asukkaita, jotka virittivät nuotioita kuin kutsuakseen vieraita nousemaan maihin. Kapteeni Roggeveen ja hänen alankomaalainen miehistönsä ryhtyivät tuumasta toimeen. He näkivät, että saarelaisia oli kolme rotua – toiset olivat tummaihoisia, toiset punertavia ja toiset vaaleaihoisia ja punatukkaisia. Joillakin oli harvinaisen pitkät korvanipukat, joihin he olivat ripustaneet ison kiekon, ja he osoittivat jättiläispatsaita kohtaan erityistä hartautta. Alankomaalaiset näkivät vain muutaman naisen. Suurin osa saarelaisista pysytteli poissa näkyvistä. Ilmeisesti he olivat piiloutuneet maan alle luoliin.

Vuonna 1770 Pääsiäissaarelle Perusta purjehtinut espanjalainen retkikunta teki samanlaisia havaintoja: asukkaat olivat edelleenkin ystävällisiä. Vain neljä vuotta myöhemmin saarella käynyttä englantilaista kapteeni James Cookia odotti aivan toisenlainen näky. Pellot oli lyöty laimin, saarelaiset olivat lannistuneet ja vetämättömän oloisia ja pitivät kädessään puunuijaa ja keihästä. Isot patsaat oli kaadettu, eikä kukaan näyttänyt palvovan niitä. Pääsiäissaarella kävi 1800-luvulla orjakauppiaita, ja perulaisten 1862 tekemä suuri orjaryöstö koitui saaren tuhoksi.

Kun länsimaalaiset olivat miltei hävittäneet pääsiäissaarelaiset sukupuuttoon, he alkoivat lopulta tutkia asukkaita ja heidän kulttuuriaan. Kristityt lähetyssaarnaajat yrittivät käännyttää jäljellä olevat asukkaat luonnonuskonnostaan, jossa palvottiin jumalaa nimeltä Make-Make, ja löysivät asukkaiden kodeista pieniä jumalankuvia. Niitä ei ilmeisesti kuitenkaan palvottu erityisin rituaalimenoin. Kun saarelta löydettiin puutauluja, joissa oli kuvamerkkejä, ymmärrettiin, että saaren kulttuurissa oli kehitetty kirjoitustaito. Osa tauluista poltettiin pakanuuden merkkeinä, mutta muutama säilyi. Näissä niin sanotuissa rongorongo-tauluissa olevat merkit esittivät muun muassa ihmisiä, lintuja ja kaloja. Asiantuntijat kiistelevät vieläkin niiden merkityksestä.

 
Kuva: Rongorongo-kirjoitus. Public Domain

Tihuanacossa Titicacajärven lähellä Boliviassa ennen Inkojen aikaa vallinneen kulttuurin ja Pääsiäissaaren kulttuurin välillä on havaittu yhteyksiä. Niitä näyttää olleen myös Peruun, missä espanjalaiset konkistadorit kuulivat tarinoita kaukana lännessä sijaitsevasta saaresta.  Siellä myös kasvaa mm. bataattia ja jukkapalmuja, jotka ovat kotoisin Etelä-Amerikasta. Pääsiäissaaren perimätiedossa puhutaan Pitkäkorvista, jotka tulivat idästä, ja Lyhytkorvista, jotka tulivat saarelle myöhemmin lännestä. Tämä saattaa viitata inkoja edeltävästä Latinalaisesta Amerikasta (jossa tiedetään harjoitetun korvien venytystä) purjehtineisiin uudisasukkaisiin sekä myöhemmin tulleisiin polynesialaisiin, jotka syrjättivät Pitkäkorvat.

 
Kuva: Moait. Rivi, GNU Free Documentation License

Kiehtovinta Pääsiäissaaressa ovat kuitenkin suuret patsaat, joista saarelaiset käyttävät nimeä moai. Mikä niiden tarkoitus oli ja miksi ne katsovat merelle?