28.6.1998 sunnuntai

Lähtöaamu oli surullinen. Vielä sukulaispariskunta pyysi minua ja ystävääni pikavisiitille luokseen, mutta emme enää halunneet lähteä heille saakka, sillä he asuivat monen kymmenen kilometrin päässä hotellista. Olisihan se ollut kivaa nähdä myös heidän kotinsa, mutta nyt oli päätettävä toisin. Vietimme aamupäivän hotellissa, kunnes oli aika kirjautua ulos ja lähteä kohti lentokenttää.

 

Lähdimme ajoissa liikkeelle, joten meillä jäi aikaa poiketa matkalla olleeseen IKEAN liikkeeseen. Siihenkin ketjuun tutustuin ensi kertaa siis aivan muualla, kuin Suomessa.

 

Lopulta oli kuitenkin pakko jatkaa matkaa kentälle ja sanoa hyvästit niin ystävälleni, kuin tälle ihastuttavalle maalle ja kaupungillekin. Toronto on upea, suuri ja vaikuttava, mutta ihan liian iso minulle. Sen sijaan maaseutua olisin tahtonut nähdä enemmänkin, kuin se tuossa ajassa oli mahdollista. Pienet välähdykset esim. Toronton ja Niagara on the Lake kaupunkien välisestä maastosta, Suurista järvistä, Niagaran putouksesta yms. antavat jo vähän käsitystä siitä, miten valtavan upea ja monivivahteinen Kanadan luonto onkaan. Kunpa joskus olisi vielä mahdollista päästä myös sen jylhille vuoristoseuduillekin.

Kaikki matkat tuli lipusta käytettyä! :)

Lähdössä Torontosta kohti Sveitsiä
 

 

29.6.1998 maanantai

Oli jännittävä elämys kulkea ”väärään suuntaan” vuorokautta. Mitä lähemmäs Eurooppaa matka toi, sitä nopeammin yö kului ja päivä nousi. Aamulla varhain saavuimme Zurichiin, Sveitsiin, jossa oli koneen vaihto ja reilun tunnin odotusaika. Se aika kului lähtöselvitykseen lentokentällä ja pieneen aamukahvihetkeen. Ehdin sentään ostaa matkamuistomyymälästä jotain pientä mukaani.
 
Lähetin kentältä itselleni postikortin muistoksi pikavisiitistä Sveitsiin.

 
Lentokenttäkortin ostin muistoksi albumiin.



Sitten olikin jo aika nousta Finnairin koneeseen, joka matkaisi Helsinkiin. Olin niin tottunut puhumaan englantia viimeisen kahden viikon ajan, että kun nousin koneeseen, sanoin vaistomaisesti englanniksi lentoemännillekin huomenet. Viereeni istunut matkustajakin nauroi, kun kerroin, ettei meinaa millään osata taas alkaa puhumaan suomea.

Perillä Helsingillä olimme ehkä noin puolen päivän maissa jonka jälkeen oli jäljellä vielä bussimatka kotiin. Kaupunkiin päästyäni, kaupunkibussiin nousu oli jo lähes ylivoimaista ”miljoonan” painaneen matkalaukkuni kanssa. Olin totaalisen uupunut ja kotiin päästyäni nukuin varmaan lähes vuorokauden yhteen menoon. Jetlag (aikaerosta johtuva väsymys), oli huomattavasti kovempi paluumatkan jälkeen, kuin mennessä.



Kaksiviikkoinen reissu oli ehdottomasti upein koskaan tekemäni matka ja jännittävin kokemus tähän saakka.

THE END

Kiitokset kaikille matkaseurasta jälleen!