perjantai 22.01.2010

Olin taas ihan poikki aamulla herätessä, kuten koko tämän viikon joka aamu. Tulee valvottua tuonne yhteen saakka yöllä, ennen kuin malttaa mennä nukkumaan, kun on kaikenlaista kivaa puuhailua. Aamulla on sitten kuin ”haudasta noussut”. Töihin päästyä ei ehtinyt paljon väsymystä muistamaan, sillä taas oli täysi tohina päällä lähes koko päivän.

Kirotut uudet ohjelmat ja systeemit. Miksi kaiken piti muuttua kertarysäyksellä, ilman minkäänlaista koulutusta asiaan? Koulutus tulee kyllä, mutta vasta ihan liian myöhään ja sillä aikaa ehtii kasaantua valtava määrä töitä rästiin. Se tietää koko kevään kestävää purkua, eikä tässä muutenkaan ole mitkään hiljaiset ajat tulossa. Taitaa käydä taas kuten viimekin keväänä. Kesään mennessä on ihan loppu sekä henkisesti, että fyysisesti. Toivottavasti edes selkä kestäisi tämän kevään paremmin, kuin viime vuoden viisi ensimmäistä kuukautta. Silloin oli pakko viimein antaa periksi ja lähteä lääkäriin. Sain passituksen fysioterapeutille, joka jakeli auliisti hyviä neuvoja miten saada yläselän jumit auki.

Kun pääsin vihdoin kotiin jäätävästä viimasta ja pakkasesta, niin nälkä kurni jo vatsassa ja iso lautasellinen aurajuusto-kanapastaa maistui taivaalliselta. Laitoin pyykit koneeseen ja kun olin hetken touhuillut photoshopin kanssa, niin ajattelin ottaa pienet päikkärit. Toisin kuitenkin kävi. Oma armas soitti pitkän puhelun ja nyt ei enää taida kannattaa ”päikkäreille” mennä, sillä silloin on turha odotella myöhemmin illalla unta tulevaksi. Siispä säntään kohta tv:n äärelle katsomaan Taitoluistelun jäätanssin vapaaohjelmaa ja sen jälkeen vielä pari jaksoa Lemmenviemää boxilta.

Onneksi huomenna on lauantai ja saa nukkua vähän pidempään. Sen jälkeen ehkä jaksaa paremmin siivota, tiskata, käydä kaupassa ja toivottavasti myös pienellä lenkillä purevasta pakkasesta huolimatta.

Mukavaa perjantai-iltaa kaikille!

ps. Eräälle erityiselle henkilölle lähti tänään tällainen hempeilykortti