Olen aina ollut erittäin kiinnostunut värivuodenajoista. Itse olen "taivaansininen kesä", mutta kadehdin esim. äitini voimakkaita talvi-ihmisen värejä. Korpinmustaa tukkaa (joka on jo harmaantunut hopeaksi), tumman savunsinisiä silmiä ja silti vaaleaa ihoa. Itse olen kovin "väritön" sen rinnalla keskiruskeine hiuksineni, harmaanvihreine silmineni ja hiukan normaalia pohjoismaalaista tummempine ihonvärineni.

Ehkä siksi, että talven omat sävyt kiinnostavat niin kovasti, rakastan myös näille ihmisille sopivia värejä, kuten kaikkia haaleita ja vaaleita pastilleja - vaikkakin toisaalta myös kirkkaita voimakkaitakin värejä, kuten mustaa, kirkasta punaista, harmaan ja hopean sävyjä, sekä valkoista. Minusta olisi pitänyt tulla talvi-ihminen! Sellaiseksihan synnyin mustine hiuksineni, mutta iän karttuessa muutuin ensin lapsena lähes vaaleaksi ja sen jälkeen aikuistumisen myötä pikkuhiljaa hieman tummemmaksi hiuksiltani.

Minua sanotaan usein sinisilmäiseksi - ehkä jopa kuvaannollisessakin merkityksessä, mutta erityisesti silmienvärini johdosta. Se on kuitenkin virhearvio, jonka olen korjannut monen monta kertaa. Silmäni näyttävät harmailta ja värianalyysin tarkan seulan lävitse kuljettuani pohjasävyn vivahde vei yllättäen kohti vihreää, eikä sinistä, johon yleensä normaalit "siniharmaasilmäiset" yleisluokitellaan.

Vaikka kesä on ylivoimaisesti suosikki vuodenaikani, niin talven väreissä on mielestäni eniten TAIKAA! Katsokaa vaikka!