Ensimmäinen kalareissu oli katastrofi - ainakin, mitä tulee soututaitojeni ruostumiseen. Lopulta ei tiennyt itkeäkö vai nauraa, kun soudan ja huopaan ja vene on milloin menossa tulosuuntaan ja milloin poikittain väylällä. No, otettakoon huomioon pyörteinen tuuli ja kosken alla virtaava vesi lieventävinä asianhaaroina, mutta siltikin - olin erittäin pettynyt ja turhautunut taidottomuuteeni pitkän ajan jälkeen ja vaikka kaksi kyydissä ollutta kalamiestä hillitsivätkin sekä hermonsa, että kielensä reissun aikana, niin kylläpä nuo ryökäleet muistivat naureskella touhuilleni monesti jälkeenpäin. Onneksi ei tarvinnut koko reissua olla airoissa, joten ehdin vähän kuvaamaankin.

Näissä ja muissa mietteissä päivän kuvasatoa.

Jos haluat lukea lomani toisenlaisesta puolesta, kuin mitä tästä blogista tulet löytämään, niin klikkaa tästä tai blogin oikeasta reunasta Tuomela-projektiin ja näet mitä kaikkea muuta sitten sattuikaan...! Sitäkin päivittelen sitä mukaa kun kuvat saan valmiiksi ja aika antaa myöten.