Kaupungissa kuvaamaan tottuneena, mutta luontoa aina etsineenä oli tosi piristävää, kun ei tarvinnut koskaan lähteä merta edemmäs kalaan, vaan joka puolella ympärillä oli juuri sitä, mitä kuvata halusinkin.

Ensimmäisestä kalareissusta oli tuskin toivuttu, kun jokiranta jo kutsui kävelylle hyttysarmeijoiden valtakuntaan. Mukana tietysti niin mato-onki kuin virvelikin, haavista ja matosista puhumattakaan. Sain itse vain pikkuahvenia, mutta kyllä oikea kalamies virvelöi pari paistokelpoista haukeakin meille ruoaksi.

Minä sitten onkimisen ohella keskityin niin kuvaamaan veden heijastuksia, että sain ongenkoukunkin tarttumaan lenkkariini. Siinä sitä hetki irroiteltiin ja oltiin onnellisia, ettei tarttunut mihinkään vaarallisempaan paikkaan.