Hetken muistoissa eläneenä on jälleen palattava todellisuuteen, vaikka ei tahtoisi. Hetken luulin jo saaneeni mahdollisuuden elämänpituisen unelmani toteuttamiseen, kunnes todellisuus iski kasvoille ja haaveet kariutuivat jälleen. Olisikohan tämä jo se viimeinen isku, josta ei enää ole toivoa nousta? En oikein jaksa enää uskoa ihmeisiin ja kaikki muu on pian palanut poroksi...



Jäljellä vain marraskuinen rankkasade, jonne pettymyksen kyyneleet voivat hukkua.