Niin se vierähti sukkelaan viiden viikon lomaputki ja arki häämöttää jo taivaanrannassa. Tällä lomalla ei lorvittu eikä ihmetelty tekemisen puutetta, joten työhön paluu tuntuu melkeinpä lomalle pääsyltä. Vauhtia riitti niin, että väsyttää tavallaan jopa enemmän, kuin lomalle lähtiessä, mutta kaikesta vauhdista, sadoista hyttysten pistoista, loputtomasta hikoilusta, kiireestä ja välillä lopen uupumisestakin huolimatta en voi kuin summata yhteen: Kaikkien aikojen mielenkiintoisin loma monine vivahteineen, vanhoine ystävineen, uusine tuttavuuksineen, opittuine taitoineen ja ihanine hellepäivineen. Tästä lomasta riittää muisteltavaa ja kerrattavaa koko ensi vuodeksi. On kuitenkin upeaa palata välillä kotiin, tuttuihin ympyröihin ja rauhalliseen elämänmenoon. Sanoisinko jopa, että puuduttavaan tekemättömyyteen.

Tulevina päivinä ja viikkoina blogiin ilmestyy pieni kertaus loman vaiheista. Sanon "pieni", sillä kuvia tuli otettua noin 3000, josta vain "jokunen sata" saattaa jossain muodossa tulevan syksyn ja talven aikana hypähtää blogeissani esiin.