Mitä kaikkea se eteen tuokaan, kun suklaahimo iskee niin valtavaksi, että on pakko pyhäpäivänä lähteä etsimään avoinna olevaa kioskia saadakseen kasvavan suklaanhimonsa tyydytettyä. Kaiken lisäksi tonttujoukko oli tainnut kulkea aiemmin samaa reittiä, sillä sen verran paljon olivat jättäneet jälkiä kulustaan.. Vai mitä sanotte? ;D



Kaikille kiltteys ei ole itsestäänselvää...


"Läpi tulen, läpi jään, Intiaani ratsastaa..." Eve lauloi joskus biisissään. Siltä tuntui myös Inkataikan suklaanmetsästys...


...kunnes eteen alkoi ilmestyä mitä kummallisempia kuvioita ja jälkiä. Pikkuhiljaa Inkataikan oli pakko uskoa, että oli tosiaan sattunut matkallaan suoraan tonttupolulle...


Nyt olisikin syytä olla varuillaan ja kiltisti, sillä koskaan ei voi tietää... ja vahvistus tulikin kesken ajatuksen, sillä tällaisella säällä tuskin huopatossuja muilla näkee, kuin pikku tontuilla!


Kolo? Ken siellä mahtaakaan lymytä? Onko se tontun päiväpiilo, vai kenties lahjakätkö?


Nyt Inkataikakin oli jo ihan ihmeissään! Yrittääköhän joku lahjoa tonttuja vai miksi tuollainen sähkökaapeli olisi keskellä ei mitään? Vai onko tontuilla ollut yöllä "pihakatubileet" ja valokaapelit ovat jääneet siivoamatta sen jäljiltä?


Oli miten oli, niin huomioni keskittyi nyt ihan muuhun, sillä vihdoinkin kädessäni oli suuri ihana Joulusuklaalevy! Tuskin maltoin odottaa, että pääsen sen kanssa kotiin ja herkuttelemaan...


jatkuu...