Ensimmäisen päivän kuvasatoa vielä.

Guinnessin ennätysten näyttelyssä tapasimme mm. sillä hetkellä maailman lihavimman- ja myös pisimmän miehen. Vieläköhän ennätykset ovat voimassa?

Olisikohan tuossa mittarissa 485 kg?!

Tälle kaverille on varmaan tarvinnut rakentaa ihan oma, korkea talo...!

 

2. päivä

Toiselle Lontoo-päivälle oli varattuna jälleen kokopäiväretki. Heti aamulla suuntasimme Hampton Courtiin ja sen jälkeen kuninkaalliseen Windsorin linnaan.

Hampton Court



Windsorin linna (tornissa liehuu Kuningattaren virallinen lippu. Se kertoo, että paikalla ollaan!)


Vartiokaartin ohimarssi. Taisi olla kyseessä vahdinvaihtovuoro.


Windsorin keskusta oli viehättävä ja kaunis. Siellä olisi ollut kiva viivähtää vähän pidempäänkin. Mukavia matkamuistoja meillä oli sentään aikaa piipahtaa ostamassa.


Myös Etonin maailmankuulu poikakoulu häämötti horisontissa Windsoriinkin saakka.


Päivä kului sujuvasti ja nopeasti, eikä Lontooseen paluun aikaan enää juurikaan jaksanut kuin ihmetellä uusia paikkoja. Siitä huolimatta kävelimme vielä hurjan pitkän lenkin. Ensin Thamesin rantaan, tietysti nähtävyyksiä kuvaten.

Poikkesimme hetkeksi istumaan Kleopatran neulaa vartioivien leijonien tassujen väliin ja jatkoimme sitten matkaa kohti Trafalgar Squarea.

EDIT: Tiesittekö muuten, että nuo leijonat kuuluisi olla toisin päin, mutta ne erehdyksessä asetettiin aikoinaan noin? Vartioivien leijonien pitäisi tietysti katsoa poispäin neulasta, ettei niitä yllätettäisi, eikä tuijottaa toisiaan ja neulaa. :) Neulan lahjoitti Britanniaan vuonna 1819 Mehemet Ali, Egyptin albanialaissyntyinen varakuningas.

Trafalgar Square, taustalla St Martin-in-the-Fields

Trafalgar Square ja Amiraali Nelson


Vietimme hetken ihmisiä katsellen Trafalgarilla, kunnes suuntasimme Admiralty Archin kautta kohti Buckinghamin palatsia.

Admiralty Arch


The Mall (valtavan pitkä katu Admiralty Archilta), joka johtaa suoraan Buckinghamin palatsin eteen.


Buckinghamin palatsi

 

Ja sitten SE tapahtui...!!

Kun palasimme maanalaisella takaisin hotellille, Edgware Roadin asemalla kamerani kekkasi mainoksen, joka piti tietysti kuvata...




...ja sen jälkeen olinkin ihmeissäni, sillä ystäväni ei ollut huomannut pysähtymistäni vaan jatkoi matkaa, jonka jälkeen emme enää löytäneet toisiamme (silloin ei ollut vielä kännykkää mukana), vaan molempien piti suunnistaa yksin hotellille. Eihän se tällä tietämyksellä ja kokemuksella olisi ollut juttu eikä mikään, mutta silloin oli kuljettu ehkä noin kaksi tai kolme kertaa Lontoon maanalaisella ennen tätä kertaa. Oli pikkuisen orpo olo vielä, kun ei ollut linjoista ja asemista ihan varma. :)

Kaikkea se Tomppa teettää! Rolling Eyes

 

**Pahoittelen, että kuvien laatu on välillä vähän sitä sun tätä. Onhan noista aikaa jo 18 vuotta ja otettu alunperin vanhalla filmikameralla.

***

jatkuu jälleen huomenna...