Riviera 13.9.1997

Viimeisen päivän Rivieran matkallamme vietimme jälleen vähän leppoisammissa ja kiireettömämmissä merkeissä lähiseuduilla kävellen ja laukkukauppiasta piinaten.

Niinä aamuina, kun ei ollut aikaista retkille lähtöä, olimme käyneet lähileipomon konditoriasta ostamassa tuoreet sämpylät. Nyt teimme poikkeuksen ja aloitimme päivän makeasti.

”Aamupalalla”.
 
Jee, jee, tätä lisää! (Yök!!). Kyllä oli niin ällön makeaa, ettei ikinä enää!!

Kävelimme aamupäivän aikana ympäri Diano Marinaa. Varsinkin niitä seutuja katsellen, joissa emme aiemmin olleet ehtineet vielä käymään. Laukkukauppias sai meistä vielä kerran uskollisen asiakkaan. Hänestä oli tullut lähes ystävämme viikon aikana, eikä ihme, sillä olimme ostaneet häneltä yhteensä toistakymmentä laukkua, kassia ja muuta matkamuistoa. Hän suorastaan pokkuroi edessämme, mitä pidemmälle viikko meni, ja saimme aina häneltä ekstrahuomiota, kun astuimme liikkeeseen. Viimeisenä päivänä halusimme käydä häntä kiittämässä, ja sen myös teimme.

Diano Marinan rantabulevardi
 

Illalla ystäväni oli jo ihan poikki ja tahtoi vain levätä hotellissa. Minä en tunnetusti saa ikinä tarpeekseni, ja niinpä suuntasin vielä jo pimeän laskeutuessa pienelle kävelyretkelle lämpimään, mutta kovin tuuliseen iltaan. Päätin voittaa erään pelkoni ja suuntasin rannalle, mustaa, myrskyävää merta katsomaan. Aika pelottava se olikin, kun eteensä ei nähnyt metriäkään ja valtava kohina vaan kuului. En voittanut pimeän meren pelkoani, mutta ainakin kohtasin sen.

 

Niin oli viikko jälleen tullut täyteen ja seuraavana aamuna oli aika palata kotiin. Oli jälleen ollut upea ja vaiherikas loma, josta jäi miljoona filmirullaa ja matkalaukullinen tuliaisia muistoksi. Tänne voisi kyllä tulla uudelleenkin...

THE END