...10 vuotta sitten, niin olisin kirjoittanut mm. seuraavanlaisista asioista:

    Juuri näihin aikoihin 10 vuotta sitten tapahtuneista suurista muutoksista elämässäni. Jätin mm. taakseni erään minuun suuresti vaikuttaneen 10-vuotisjakson elämässäni.

     Kertoisin varmaan jotain myös juuri tapaamastani espanjalaisesta miehestä, josta tuli lähes viideksi vuodeksi elämänkumppanini.

Saattaisin kertoa työpaikastani, joka imi pitkine, raskaine vuoroineen minusta kaiken mehun niin, että vapaa-aikana ei jaksanut kuin syödä ja nukkua. Koska olen sitä mieltä, että elämässä pitää olla muutakin kuin työtä, oli helppo tehdä päätös paikanvaihdoksesta juuri näihin aikoihin kevättalvesta, kun tarjous siitä annettiin. Otin silloin pienempipalkkaisen työn vastaan, mutta vapaa-ajan suuruus ja päivätyö houkuttelivat enemmän. Olen tänä päivänä edelleen siinä samassa paikassa töissä ja olen viihtynyt vallan mainiosti. Kukkaro ei pullistele, mutta eipä pullistele pääkään ainaisesta väsymyksestä.


The Millenium Dome

    Kirjoittaisin myös takuuvarmasti viidennestä, n. puoli vuotta sitten tapahtuneesta kahden viikon Lontoon matkastani (syyskesällä 2000), jolloin kaupunki oli täynnä uutta, innostavaa nähtävää. Olihan Millenniumhulinat olleet koko vuoden tapetilla. Silloin kävin myös jo kolmannen kerran katsomassa niin suuresti rakastamani musikaalin The Phantom of The Opera.

    Kertoisin pienestä, viihtyisästä yksiöstäni, jossa olin asunut vasta vajaan vuoden ja johon olin itse saanut valita tapetit, lattiamatot ja kylpyhuoneen kaakelien värit ennen sinne muuttoani. Se oli ollut luxusta minulle ja pidin tästä luukusta muuten hurjasti, mutta yksi ongelma siinä ahdisti. Ensin istuin kuukausitolkulla "paketissa", kun taloon tuli parveke- ja julkisivuremontti. Sen jälkeen, vaikka parveke olikin aivan ihana lasituksineen ja upeine lattioineen, niin kerrostalorykelmän alimmassa kerroksessa, vastapäätä samanlainen kerrostalo auringon ja valon peittäen, sai minut lähes paniikkiin. Minulla pitää olla edessäni avarat näköalat, muuten ahdistun.

Niinpä, kun tilaisuus tuli uuden poikaystävän myötä muuttaa hänen kanssaan keväällä yhteen, niin jätin ihanan pikku luukkuni ja pakkasin jälleen kerran tavarani. Muutto 10-kerroksisen tornitalon 8. kerrokseen oli jo näköalojen vuoksi ihan loistavaa! (Moni muu asia sitten ajan myötä paljastui kaikkea muuta kuin loistavaksi siinä talossa, mutta siitä ei sen enempää).

    Runsaan vuoden sisällä olin siis muuttanut kahdesti, vaihtanut työpaikkaa kahdesti, polttanut siltoja takanani ja muuttanut espanjalaisen poikaystäväni luokse asumaan. Koska olin jo muutamia vuosia sitten opiskellut tietokonealalle ja ollut töissäkin sillä alalla, niin päivittäistä irkkailua ja sähköpostin käyttöä oli jo tuolloin. Olinhan ollut muutamia vuosia tiiviisti päivittäisessä (vai tulisiko sanoa öittäisessä) yhteydessä mm. Kanadaan, jossa myös pääsin vierailemaan v. 1998. Blogit olivat kuitenkin vielä tuolloin vieraita.


Toronto 1998

    Niihin aikoihin blogiin olisi saattanut tupsahtaa myös "ihmettelyä" kahdesta "lapsipuolesta", jotka sain joka toinen viikonloppu vieraaksi ja varsinkin heidän äidistään, josta tuli kaikkien luonnon lakien vastaisesti vuosien saatossa todella hyvä ystäväni. Sitä hän on edelleen, vaikka hänen ex-miehensä, eli silloisen poikaystäväni kanssa meille tuli ero jo lähes kuusi vuotta sitten.

    Olisin takuulla kertonut myös juuri tapahtuneesta painonpudotuksestani (yli -20kg) ja siitä, miten painonvartijoiden keinoilla sain vihdoin pois vuosien myötä hiipineet liikakilot.


Oulun Nallikari

Ehdottomasti kertoisin myös kesällä tekemästämme Suomenkierroksesta. Ajelimme länsirannikkoa aina Ouluun saakka, josta porhalsimme itäpuolelle Suomea ja palasimme etelään mm. Kuopion, Savonlinnan, Imatran ja Lahden kautta.


Kuopion Viinifestivaalit

    Blogiini olisi saattanut livahtaa myös pikkuhiljaa oppimiani espanjan sanoja ja juttua siitä, kuinka katselin espanjankanavaa tv:stä, aluksi ymmärtämättä sanaakaan, mutta joka lopulta johti siihen, että aloin ymmärtää aina enemmän ja enemmän ja jonka johdosta lähdin myös työväenopistoon opiskelemaan espanjan kielioppia. Vaikka en viihtynyt teoriaopinnoissa kuin vuoden, niin se selvitti kuitenkin kielen hallintaan liittyviä asioita sen verran, että sen ymmärtäminen lisääntyi ja vaikka puhua en sitä juurikaan vielä uskaltanut, antoi se kuitenkin mahdollisuuden mielekkäämpään ohjelmien seuraamiseen.

    Siihen aikaan TVE:llä (TV Espanja) alkoi uusi kykyjenetsintä kilpailu Operación Triunfo (vähän samantapainen, kuin American Idol tai meidän Idols, mutta OT:ssa oli akademia, jossa kilpailijat asuivat, saivat monipuolista opetusta ja harjoitusta viikottaiseen esiintymisgaalaan, jossa sitten aina joku pudotettiin pois kisasta). Tämän ensimmäisen vuoden kilpailun voittajaksi selvityi tyttönen nimeltä Rosa, mutta kaksi seuraavaa sijaa valtasi kaksikko, joiden molempien nimi oli David ja kummastakin heistä on tullut ajan saatossa huomattavasti laajemmin tunnettuja, kuin voittajasta. Nykyisin latinalaisessa amerikassa ja usa:n eteläosissa uraa luova David Bisbal on ollut minun kestosuosikkini ensimmäisistä koelauluistaan saakka ja on sitä yhä edelleen. Toinen David (Bustamante), on hänkin espanjassa kova sana edelleen.


Nappaa tästä haaste, tai kerro kommenttilootassa miten itse olisit 10 vuotta sitten blogannut. Minä nappasin tämän haasteen Itkupilliltä.