15.6.1998 maanantai

Sen lisäksi, että koko matka oli todella jännittävä kokemus, myös paikan päällä sattui kaikenlaista jännää. Heti toisena yönä Torontoon saavuttuani sain kokea elämäni hurjimman ukkosmyrskyn. Muistan vieläkin elävästi, että se oli todella pelottavaa ja kesti lähes läpi yön. Joka puolelta salamoi ja jyrisi, eikä loppua näkynyt. Säkkipimeässä yössä monella suunnalla yhtä aikaa välkkyvät salamat valaisivat koko tienoon ja huoneen. Katselin välillä ikkunasta ulos tuota upeaa, mutta vähän pelottavaakin näkyä. Jyrinä oli todella kova ja vähän kieltämättä oli orpo olo vieraassa maassa, yksin, yöllä ja sellaisen näytelmän todistajana, jota en koskaan ennen ollut kokenut. (En ole muuten vieläkään sen jälkeen yhtä hurjaa ilmaa nähnyt ja toivottavasti ei tarvitsekaan). Kun kerroin ystävälleni seuraavan päivänä miltä yöllä oli tuntunut, niin hän ihmetteli, miksi en ollut soittanut hänelle. Hän olisi ajanut luokseni, ettei olisi tarvinnut yksin pelätä! Sen jälkeen sain häneltä hänen toisen matkapuhelimensa lainaksi, että voisin kätevästi ottaa häneen yhteyttä missä ikinä tarvitseekin.

Aamulla klo 6 hotellissa oli myös palohälytys ja paikallinen palokunta säntäsi paikalle tarkistamaan tilanteen. Onneksi kyse ei ollut mistään vakavasta, mutta pitihän siihenkin varautua, että voisi joutua lähtemään pikapikaa ulos.

 

Ystävälläni oli työpäivä, joten minun piti keksiä jotain viihdykettä päivän ajaksi. Päätin uskaltautua matkustamaan bussilla kaupunginosan keskustaan, Scarborough Town Centeriin.

Scarborough Center, Toronton kolmanneksi suurin ostoskeskus.
 

 

Illalla töiden jälkeen ystäväni porhalsi luokseni ja ajelimme vielä takaisin Toronton keskustaan.

Eaton’s. Toronton suurin ja kaunein ostoskeskus
 

Tänä iltana teimme pikku jekun myös ystäväni parhaalle kaverille, joka tunsi minut netissä, mutta jolla ei ollut aavistustakaan minun matkastani Torontoon. Ystäväni pyysi kaverinsa erääseen baariin, jossa odottelimme jo häntä ystäväni ja hänen parin muun kaverinsa kanssa. Kun tämä kaveri saapui paikalle, istuin hieman sivussa, vaikkakin samassa pöydässä ja olin lukevinani lehteä. Porukka jutteli niitä näitä ja päättivät sitten lähteä pelaamaan biljardia erääseen toiseen lähibaariin. Kun he nousivat lähteäkseen, lähdin minäkin mukaan. Kukaan ei sanonut mitään ja ystäväni avasi minulle autonsa etuoven, että pääsen etupenkille. Muut menivät taakse. Oli todella vaikeaa pidätellä nauruaan, kun tämä yhteinen ystävämme ei tiennyt mistä on kyse ja oli myös sen näköinen. Pääsimme sitten biljardipaikkaan ja ystäväni sanoi muina miehinä, että tämä hänen kaverinsa osaa pelata hyvin biljardia, joten hän voisi opettaa minua, joka en sitä niin hyvin hallitse. No, kaveri vähän hämillään teki työtä käskettyä. Hänestä näki kokoajan, että hän oli ihan ulkona ja ihmeissään, mutta hän ei kuitenkaan sanonut mitään. Vietimme tuossa paikassa ehkä noin tunnin ja lähdimme sitten viemään ystäväni kahta muuta kaveria kotiin. Heidän kotinsa pihassa sanoin jotain sellaista tälle kaverille, että hän alkoi aavistaa jotain ja sitten hänen oli pakko kysyä, että mikä minun nimeni on. Kysyin häneltä, että eikö hän jo arvaa ja sanoin sitten sen irkissä käyttämäni nimen hänelle. Hän alkoi ihan hysteerisesti nauraa ja sai vain vaivoin sanotuksi jotain naurunsa välissä. Hän ei meinannut millään uskoa todeksi, että se olen todella minä ja toisteli moneen kertaan, että hän jo ihmettelikin, että kuka tuntematon nainen tunkee samaan autoon. Sitten tulee mukaan pelaamaan biljardiakin, eikä lähde vielä siinäkään vaiheessa, kun sakkia aletaan viemään kotiin! Voi että, miten hänellä ja meillä kaikilla riitti siitä jekusta monet naurut vielä jälkeenkinpäin.

Iltanäkymä hotellin ikkunasta - Scarborough by Night

jatkuu...