Kävin loman aikana Tuurissa Keskisellä kolmesti, mutta ehdin oikeasti shoppailemaan ja viettämään aikaa siellä vain tämän yhden päivän aikana.

Aamupäivä oli mitä kaunein ja kuumin. Matkustin junalla Tuurin pysäkille, joka sijaitsee aivan Keskisen Kyläkaupan kupeessa.

Taivaalle alkoi kuitenkin iltapäivällä kertyä synkkiä pilviä ja helle kävi sietämättömän kuumaksi ja kosteaksi. Ukkostahan se tietysti tiesi...

Pitkän ostoskierroksen jälkeen siirryin tavarapuolelta ruokapuodin puolelle ja poikkesin tämän kahvion terassilla kahvilla ja välipalalla. Arvioin ukkosrintaman sen jälkeen väärin ja lähdin vielä käymään uudelleen toisessa päässä valtavan kokoista ostoskeskusta. Sinne pääsee vain ulkokautta ja ehdinkin sinne ihan mukavasti, ostaakseni ajankuluksi Sudokulehden. Olin päättänyt istua terassilla lopun aikaa ja vain nauttia lämpimästä säästä, ennen kuin juna takaisin mökkipaikkakunnalle lähtisi. Toisin kuitenkin kävi...!

Kun olin palaamassa ristikonhakureissulta, keskellä "ei-mitään", eli valtaisan parkkipaikan kohdalla, jossa ei pääse minnekään suojaan, alkoi sekunnissa elämäni hurjin rankkasade piiskaavan tuulen kanssa. En valehtele yhtään, jos sanon, että oli vaikea päästä kulkemaan, yhtä vaikeaa hengittää ja kun lisäksi selän takana ukkonen löi jatkuvasti vettä lainehtivaan maahan, ei ollut mitenkään kovin rohkea olo yrittäessään päästä jonnekin suojaan. Ihmisiä oli paljon liikkeellä tuohon aikaan ja pienet lapset itkivät ja pelkäsivät. Eipä tainneet kyllä aikuisetkaan ihan rauhallisia olla. Joukko "uitettuja koiria" pääsi vihdoin Kyläkaupan Ruokapuodin prameaan aulaan, joka hyvin nopeasti muuttui kuraisenmäräksi lattialtaan, kun läpimärät ihmiset ahtautuivat vessoihin itseään ja vaatteitaan kuivattelemaan. Kaikki mitä oli päällä ja käsissä, oli kastunut niin kuin nyt vaan veteen upotettuna kastua voi. Vahinko, etten saanut salamoinnista yhtään kuvaa, koska ponnistelin itsekin juuri silloin sadetta ja myrskyä vastaan.

Kaikki vaatteet olivat tosiaan niin märkiä, että oli pakko käydä ostamassa lähes koko vaatekerta uusiksi, että pystyi odottelemaan junaa pari tuntia ja matkustamaan siinä takaisin kotiin. Kuulin samana iltana radiosta, että tuo samainen myräkkä muuttui vähän ylemmäs Pohjanmaalle päästyään ukkostrombiksi, joka kaatoi puita ja heitteli tavaroita mielin määrin. Olin siis ollut todellisessa vauhtia ottavassa myrskykeskuksessä tuon iltapäivän aikana.

Onneksi palomiehiä ei tarvittu siinä paikalla, jossa olin, vaikka palokunta kävikin ihan lähialueella tarkastamassa salamoiden tuhoja. Sen sijaan mökkipaikkakuntani palokunnalla oli harjoitukset samana iltana, juuri kun laskeuduin junalla kylän asemalle. Harjoittelivat sillä kertaa katon purkamista palon sattuessa.