ILLAN VARJOISSA

Mitä ei halua ääneen sanoa,
se joskus iskee vasten kasvoja.
Yön hiljaisina tunteina,
huokaa ilman sanoja...

Ei rakennella kannata
hataria pilvilinnoja.
Ne milloin vain voi sortua,
elämän mereen vajota...

Vasta aamun ensi tunteina,
voi valon jälleen huomata.
Toivon antaa vallata.
Pitää kiinni heikosta langasta...

Viimeiseen saakka toivoa,
parempaa uutta huomista.
Kunnes aika on taas kohdata
illan pidentyviä varjoja...