Uunan blogissa oli kirjoitus, joka sai minutkin oivaltamaan mitä tällä hetkellä olisi tehtävä. Olen pitkään jo seisonut neuvottomana risteyksessä, enkä tiedä minne päin pitäisi jatkaa matkaa. On kuin lentelisin kevyen perhosen tavoin sinne tänne tuulten riepoteltavana. Niinpä päätin ottaa "neuvosta vaarin" ja pysähtyä minäkin hetkeksi miettimään, miten ja minne päin tulisi jatkaa. Ehkä menneisyyden tarkastelu antaa vastauksen minullekin, sillä tästä hetkestä sitä ei tunnu löytyvän. Eteenpäin on vaikea katsoa, jos ei tiedä minne päin pitäisi katsoa.

Vaikka en Uunan tavoin seisokaan minkään vuoden tai vuosikymmenen rajalla, niin tie eteenpäin on usvan peitossa. Jospa tällä kertaa ei tulisikaan ryntäillä sinne tänne, vaan pysähtyä rauhassa odottamaan, mikä teistä eteeni avautuu ja minne se johtaa. Kun täyttää elämänsä kaikella mahdollisella touhulla, eikä uskalla hiljentyä hetkeksikään, menettää rauhan, joka voisi tuoda tullessaan ne kaivatut vastauksetkin.