Luin tänä aamuna lehtileikkeen, joka kaikessa lyhykäisyydessään pysäytti ja sai aikaan tunnekuohun, johon ei ollut varautunut. Olen hyvin herkästi heikompien puolelle asettuva ihminen, joten en kummastele ollenkaan, että se synnytti tarpeen ottaa kantaa.

Lehtileike löytyy täältä (Päivä, jona pysähdyin. Aamuset, 13.kesäkuuta 2009, sivu 14 vas.laita)

Kun olin lukenut kyseisen artikkelin, jäin miettimään itselleni erityisen tärkeän ihmisryhmän, Amerikan alkuperäisasukkaiden asemaa. Mietin, miten juuri Saksa on vetänyt puoleensa niin suurta joukkoa näitä eri Etelä-Amerikan kansojen ryhmiä, vaikka tiedossa on, että vain n. 60-70 vuotta sitten siellä kaikki muut kansat, rodut ja uskonnot olisivat joutuneet suoraan kaasukammioihin tai krematorioihin.

Toinen suuri ryhmä, joka Saksaan on viime vuosikymmeninä ja vuosina asettunut, ovat Islaminuskoiset Turkkilaiset. Saksa on tietysti vetävä maa yhteiskunnallisten olojen ja talouden kannalta, mutta eihän ole vielä kulunut kuin jokin vuosi siitäkään, kun Berliininmuurin toisella puolella (itä) oli "huonompia ihmisiä", kuin länsipuolella.

Tokikaan emme voi syyttää nykysukupolvea menneiden virheistä, emmekä yleistää yhden kiihkoryhmän toimintaa kaikkiin siellä asuviin ihmisiin. Niin ei tulisi tehdä missään maassa tai kulttuurissa. Jos kuitenkin kuuluisin itse johonkin vähemmistöryhmään, en ainakaan ensimmäisenä muuttaisi sinne, missä tietäisin olevani (tai aiemmin olleeni) vihattujen joukossa. Ainahan ei kuitenkaan ole vaihtoehtoja, joskus on vaan mentävä sinne, mistä leivän saa irti. Kun yhteisö kasvaa, sinne on aina helpompi myös toisten samanmaalaisten tai rotuisten asettua. Silloin "omista" on tukea ja apua maan tapojen ja kielen omaksumisessa, eikä tunne itseään niin ulkopuoliseksi.

Toivoa vain sopii, että nyt 2000-luvulla me "sivistyneeksi euroopaksi" itseämme kutsuvat, olisimme oppineet Amerikkaan siirtolaisiksi menneiden aiempien eurooppalaisten sukupolvien toiminnasta edes hivenen - negatiivisessa mielessä - ja ymmärtäisimme, että me emme ole yhtään parempia tai ylempiä - emme edes sivistyneempiä (usein jopa päinvastoin, sillä kirjasivistys ja sydämensivistys ovat kaksi täysin eri asiaa) - kuin erilaiset veljemme muissa roduissa ja tapakulttuureissa.

Peeässänä sanottakoon, ettei kukaan nyt kuvittele minua tämän perusteella jotenkin Saksan vastaiseksi, että minusta Saksa on kaunis maa ja sen asukkaat ovat aivan yhtä ihania ihmisiä, kuin minkä muunkin maan kansalaiset tahansa.