Minä en usko kohtaloon siinä merkityksessä, että kuvittelisin kaiken olevan ennaltamäärättyä. Jos näin olisi, silloin se totuus, että ihmisellä on vapaa tahto tehdä valintoja elämässään, olisikin valhetta. Uskon kuitenkin siihen, että jokaisella tapahtumalla, jokaisella valinnalla elämässä on syy ja seurausmomentti. Siinä mielessä siis uskon, että kaikella mitä tapahtuu, on myös merkitystä. Ei syy siinä mielessä, että olisi välttämätöntä kohdata juuri ne tapahtumat, jotka meille tapahtuvat, mutta syy siinä merkityksessä, että omat tapamme, valintamme ja mieltymyksemme vaikuttavat elämämme suuntaan ratkaisevasti ja tavallaan "ohjaavat" meitä tiettyyn suuntaan matkallamme. Usein mietiään menneitä ratkaisuja siltä kannalta, että mitä jos... en olisi tehnyt niin, tai olisinkin valinnut toisin? Siinäpä se! Kun teimme tietyn ratkaisun esim. muuttaa paikkakuntaa, valita tietty ihminen puolisoksemme, kouluttautua tietyksi ammattilaiseksi tai vaikkapa jättäytyä yhteiskunnan ulkopuolelle, kaikki nämä valinnat ovat muovanneet elämäämme eteenpäin. Siinä mielessä mikään ulkopuolinen "kohtalon sormi" ei suinkaan saanut sitä aikaan, vaan ihan omat valintamme. Nuo valinnat ovat sitten vieneet meidät siihen, missä nyt olemme.

Jos minä olisin valinnut aikoinaan rohkeasti esimerkiksi ulkomaille muuton, silloisen Kanadalaisen poikaystävän luokse, olisin joutunut menemään päätäpahkaa hänen kanssaan naimisiin, sillä muutoin en sinne muuttolupaa olisi saanut. Missä olisin nyt, jos en olisi kuunnellut järjen ääntä ja päättänyt jäädä Suomeen? Olisiko kaikki mennyt hyvin, vaikka ennusteet olivat täysin päinvastaiset. Vai olisinko jo aika päiviä tajunnut olevani aivan väärän ihmisen kanssa, vieraassa maassa, ehkä jopa ilman mahdollisuuksia palata takaisin kotiin?

Tai entä, jos olisin päättänytkin jäädä työttömänä venymään entiselle kotipaikkakunnalleni, pätkätöitä odotellen? Missä olisin nyt ja olisinko onnellisempi tai onnettomampi, kuin tekemieni valintojen jälkeen? Uskonko kaikella tapahtuvalla olevan tarkoitus, oli kysymys? Uskon ja en, sillä jokainen tapahtunut käänne elämässä on tarkoitettu meille opettamaan ja kasvattamaan meitä ihmisinä. Se ei suinkaan tarkoita kuitenkaan sitä, että juuri ne tapahtumat, ikävät tai iloiset, joita olemme kokeneet, ovat itsessään juuri meitä varten järjestetty. Ei, ne ovat vain kaikki tilaisuuksia oppia, olivat ne sitten millaisia tapahtumia tahansa, joiden eteen elämässämme joudumme.

En silti kiellä, etteikö tapahdu myös paljon odottamattomia tapahtumia, joille emme voi mitään, ja joita omat valintamme eivät ole aiheuttaneet. Muistan kerran tätä pohdittuani erään lauseen, joka auttoi ymmärtämään sen, miksi meille tapahtuu esim. sellaisia huonojakin sattumia, joita emme voi välttää, tekisimme itse mitä tahansa. Sen ajatus kuului suurinpiirtein näin: "Luuletteko, että tuo, joka jäi pudonneen kattorakennelman alle, oli suurempi syntinen, kuin se, joka ei sen alle jäänyt?" ja "Aika ja aavistamattomat tapahtumat kohtaavat kaikkia".