24.6.1998 keskiviikko
 

Tänne päädyimme tavallaan ”vahingossa” syömään. Ihastelin paikkaa ulkoapäin ja sanoin, että tahtoisin sinne sisään. Ystäväni jätti kertomatta, että se olikin luksusravintola, jossa oli niin hienoa ja kallista, että hyvä kun pystyin lopulta salaatin tilaamaan. Hän taas tilasi periamerikkalaisen jättipaksun pihvin, joka tuoksui herkulliselle, mutten ikinä olisi jaksanut sellaista syödä. Olin ihan nolona – minä maalaistyttö, kun en hallitse mitään maailmanluokan tapoja. Selvittiin siitäkin hengissä sentään!
 

Tänne OLISI kannattanut mennä!
 

 

Roy Thomson Hall (Jukka-Pekka Sarasteen työpaikka tuolloin)
 

 

 

Pääsin tänään myös elokuviin ja kokemus oli huikea. Siihen aikaan ei IMAX-teattereita ollut vielä Euroopassa ollenkaan. Elokuva Hope Floats, jonka ystäväni valitsi, oli todella hyvä. Sekoitus ”nykylännenmeininkiä” ja romantiikkaa. Suomessa etsin myöhemmin käsiini tuon elokuvan ja ostin itselleni muistoksi. Se ilmestyikin täällä vasta monta vuotta jälkeenpäin nimellä ”Toivo elää”.

Koosteessa jo huomisen päivän matkalippukin.

jatkuu...