Sorsapoju piti vahtia, kun vaimo oli uimassa.

Se katseli minua epäillen ja sitten puolisoaan vedessä

En tiedä minkä merkin se tytölle antoi, mutta tyttö katsoi vastaan ja alkoi nyökytellä päätään hauskasti.

Se oli kai jonkinlainen yhteinen merkki, sillä samassa ne päästivät molemmat yhtäaikaa rääkäisyn ja lehahtivat lentoon.

Sitten oltiinkin jo metsäniityllä

 

Matka jatkui kohti menneisyyttä

 

Saavuin kallioisen vuoren juurelle..

Voi miten tykkään näistä metsien sisällä lymyävistä kallioista

Löysin puun, jossa oli tosi suuria käpyjä!

Laskeuduin "laaksoon", josta alkoi kivikauden maisemat

 

Valtava muurahaispesä. Näitä oli tässä lähettyvillä vähän siellä sun täällä!

Tässä vieressä oli kyltti, jonka jo eilen laitoin tänne etukäteen!

Täällä kivikautiset ihmiset ovat siis asustelleet kauan, kauan ennen meitä!

 Kielotkin siellä jo aloittelevat kesää

Mutta mitäs nämä on?

tai tämä?

Yksi puu jäi suu auki, kun huomasi, miten toisille oli käynyt :)

Harjoittivatkohan kivikautiset puunsidontaa? :)

Keskellä "ei mitään" kasvoi ihanat kukkaset

Mielenkiintoisia ja osittain minulle salaisuudeksi jääneitä juttuja tältä alueelta löytyi

Vihreä kivi?

Iltapala syöty jo

Ei ihan ole jaksanut enää toista

Tämä taasen oli kuin metsän portti. Jotenkin niin symbolinen, että oli pakko kävellä sen lävitse, kun takana oli synkkä tiheä metsä jonka sisällä on todella korkea kallio pystyseinineen. Nyt olen sitten virallisesti "metsittynyt"! :)

Tällaista oli portin toisella puolen.

Olisin mennyt tuonne ehdottomasti, jos kello ei olisi ollut niin paljon ja täällä täytyy vähän varoa näitä "kaksijalkaisia" metsän asukkeja. Joskus kesämmällä keskellä päivää ihan ehdottomasti tahdon tuonne metsään ja kiipeämään kallioille.

***