Heräsin 7.09 unesta, joka on kummitellut koko päivän mielessäni. Yö oli taikonut pakkasta yli 10 astetta, mutta sen huomasin vasta paljon myöhemmin. Elin unen maailmassa aamutoimieni ajan ja ihmettelin sen merkitystä. Ihmettelen edelleen. Mistä kumpuaa sellaisia asioita, ihmisiä ja tapahtumia, joille ei tunne vastinetta, eikä syytä?

En muista unen alkuosaa, sillä herätessäni oli unen loppu niin kirkkaana mielessäni. Tiedän, että unessa oli alku, mutta se menetti merkityksensä siinä vaiheessa, kun sen päätös paljastui. Olin yksin hississä, johon olisi mahtunut ehkä noin 6 henkilöä. Tiesin olevani menossa johonkin alempaan kerrokseen, mutta en muista, että painoinko oman kerrokseni nappulaa. Jostain kerroksesta tuli kyytiin kaksi nuorta miestä, joita en tuntenut, mutta joiden ulkomuoto kiinnitti heti huomioni monestakin syystä. Ensinnäkin heillä oli pelkästään uimahousut jalassaan ja lisäksi kiinnitin huomiota siihen, että he olivat erityisen vaaleaihoisia. Kuin he eivät olisi koskaan aurinkoa nähneetkään. Hymyilin heidän "asulleen" tai paremminkin sen puutteelle ja kysyin; Oletteko kenties tulossa uimasta tai saunasta? Toinen miehistä kääntyi katsomaan minua, muttei vastannut mitään. Kun hissi kulki yhä alemmas, miehet kääntyivät vielä toisenkin kerran katsomaan minua. Heillä oli ilmeettömät kasvot, eivätkä he sanoneet sanaakaan koko hissimatkan aikana. Mitä alemmas menimme, sitä kärsimättömämmäksi he tuntuivat käyvän. Muistan, että he näyttivät kuin värisevän vilusta ja yksi yksityiskohta jäi erityisen hyvin mieleen. Toisella miehistä oli oikeassa olkapäässä kuin koholla oleva luomi, jossa kasvoi pidempiä ihokarvoja. Sen jälkeen tämä samainen mies alkoi kärsimättömästi jo töniä ovea, kuin haluten nopeasti perille ja kun ovi vihdoin avautui, pysähdyin säikähtäneenä tuijottamaan määränpäätä. Oven takaa paljastui kylmähuone, jonne nämä kaksi miestä kävelivät paljasjaloin, pelkät uimahousut jalassaan. Näin heidän kääntyvän oikealle ja katoavan näkyvistäni. Tiesin, ettei minun kuulunut jäädä siihen kerrokseen vaan jäin hissin perälle katsomaan kauhuissani avoimesta ovesta huoneeseen, jonka merkityksen tajusin juuri ennen heräämistäni...

Töihin lähtiessäni koko maailman peitti sankka sumu. Ilma oli nopeasti yön jäljiltä lämpenemässä.

Kauniit kuurankukat koristivat bussipysäkkini lasiseiniä. Uni pyöri edelleen järkyttävän selvänä mielessäni. Miksi ihmeessä näin noin omituisen unen? Ajattelin monta kertaa, että olipa hyvä, etten tuntenut niitä kahta miestä...

Onneksi työhön keskittyminen ja sen jälkeen pieni kävelylenkki auringon lämmittämässä kevättalven säässä salli hetkeksi unohtaa tuon kummallisen uneni. Luonto oli pitkine varjoineen ja kirkkaine auringonpaisteineen todella kaunis.

Oli selvästi jo kevättä ilmassa.

Kotiin päästyäni suloinen sirkuttaja istui parvekkeeni edessä olevan koivun latvassa

ja aurinko sulatti puikkoja pieniksi hiljalleen tippuviksi vesipisaroiksi.

Ehkä huomenna jo uni on menettänyt otteensa minusta...