Vielä viimeinen rutistus ennen kuin oli pakattava kamppeet ja palattava kotiin odottamaan arjen ja työn alkua.

Parissa lyhdyssä oli riittänyt tulta sunnuntaille saakka (3.1.2010).

Valopallokin oli saanut pitää kruununsa koko lomani ajan.

Pieni lyhty ei jäänyt suurempien varjoon. Se loi tunnelmaa pihapuun oksalta ja näkyi ihan yhtä kauniina, kuin ympärillä olevat isommat siskonsakin.

On sopivaa lopettaa matka siitä, mistä se aloitettiinkin, joten tässä taas odotellaan yhteysjunaa Tampereella, aivan kuten loman alussakin tehtiin.

Enpä ole eläissäni viettänyt näin monin tavoin erilaista joulua ja uutta vuotta, kuin tämän vuoden vaihteessa sain viettää! Siitä jää hyvät ja mieliinpainuvat muistot pitkäksi aikaa.