6. päivä

Seuraavana päivänä tutustuimme Narvikin kaupunkiin, ostimme vähän matkamuistoja ja kirjoittelimme kortteja ystäville Suomeen. Vietimme ensimmäisen rauhallisemman päivän paikoillamme. Muutoinhan olimme joka päivä istuneet suurimman osan ajasta autossa.



Mutta iltaa kohti minä, joka olin tottunut kulkemaan, aloin jo saada vieroitusoireita, kun ei päässyt kunnolla auton rattiin ja tahdoin niin hurjasti vielä nähdä lisää. Niinpä jätin äidin lepäämään mökin suojiin ja suuntasin autoni nokan kohti etelää. Ei aavistustakaan määränpäästä tai siitä, miten pitkälle ehtisin ennen pimeän tuloa, kun paluumatkakin piti laskea mukaan. Silti kaasutöppöstä kutitteli ja kamera huusi hurraata, joten niin vain oli lähdettävä taas.

Oli tosi kivaa ajella kaikessa rauhassa maisemista nauttien, vaikka tummia pilviä siintelikin kokoajan auringon edessä. Se teki maisemasta välillä lähes uhkaavan ja ajattelinkin, että saattaisin joutua oikein kunnon rannikkomyrskyyn tai ukkoskuuroon, mutta en antanut senkään ajatuksen haitata. Niin hurjasti mieli paloi ”baanalle”!

Ja sitten asiaan…

Ankenes (taustalla Narvik)


Skjomnes


Seuraavan mutkan takana Grindfjord ja upea silta



ja sitten Vidrek,



jonka jälkeen olisi pitänyt ehkä jo kääntyä takaisin, mutta minut tuntien voi arvata, että kun joka mutkan takana on aina vain hienompia maisemia, niin ilman äidin matkassani oloa, olisin saattanut porhaltaa vaikka Etelä-Norjaan saakka jo saman illan aikana...

Kuvista tuli todella tummia, erikoisen tummien pilvien ja kirkkaan auringon yhdistelmällä.

Rånan jälkeen tultiin Arnesiin
 

Vieläkin yhden mutkan taakse piti kurkistaa ja saavuin Ballangeniin. Huomaamattani olin ajellut jo yli 40 kilometriä, joten edessä olisi vielä toinen mokoma takaisin Narvikiin.

Ajelin hetken ympäri Ballangenin keskustaa ja poikkesin sitten paikallisen leirintäalueen matkamuistomyymälässä ostamassa muistoja retkeltäni.  Samalla lähetin myös itselleni kortin Suomeen! Valitettavasti ”Postkasse”-parka joutui luopumaan toisesta korvastaan mahtuakseen albumiini! ;)



Paluumatkalla oli upeita auringonkurkistuksia jo pimenevän illan ja tummien pilvien katveesta.
 




Olin ilta-ajelun jälkeen jo ihan valmis nukkumaan ja äitikin helpottunut paluustani, sillä olisihan hän vanhana ihmisenä, joka ei osaa kieliä ollenkaan ollut aika hukassa, jos minulle olisi käynyt jotain reissullani.

Jos äiti olisi jaksanut pidemmän matkan, olisin ajanut koko Keski-Norjan läpi ja tullut Ruotsin kautta laivalla Suomeen ja Turkuun, mutta näinkin oli ihan hyvä.

Paluumatka alkaisi mittarilukemasta 1905,8 km.

Narvikista matkaa muihin kohteisiin:

jatkuu...