Tänään laskeudumme maan alle ja ajelemme metroilla, eli maanalaisilla ympäri Eurooppaa ja vähän kauempanakin maailmalla.

Metrolippuja voi ostaa asemien automaateista tai isommilla asemilla lippuluukuilta. Myös matkailijakortti esimerkiksi viikoksi on kätevä tapa kulkea metrolla lomamatkoillaan. Silloin riittää, kun ostaa kortin etukäteen ja sen jälkeen ei tarvitse kuin sujauttaa se portilla lukijaan ja matka voi alkaa. Esim. Lontoon metroissa tämä on kätevin ja helpoin tapa turistin matkustaa, kunhan muistaa, että metrolinjat on jaettu vyöhykkeisiin (zones), jotka rajoittavat lipulla matkustamista sen mukaan, kuinka monelle vyöhykkeelle alunperin lipun on ostanut. Lontoon kuuluisimmat nähtävyydet ovat melkein kaikki vyöhyke 1:llä ja jos ostaa varmuuden vuoksi zones 1 & 2, niin ainakin ensikertalaiselle se on ihan riittävä alue matkustaa, ellei kohteena ole jotain erityistä kauempana Lontoon laitamilla. Silloin yksittäinen lippu on kätevin tätä yhtä matkaa ajatellen. Zone 1 pitää sisällään esim. kaikki tärkeimmät ja suurimmat museot, Madame Tussaudin vahakabinetin, British Airways London Eye -maailmanpyörän, Marble Archin. Kakkosvyöhykkeen lipulla pääsee jo North Greenwichin asemalle saakka, jossa Millenium Dome (nykyinen O2) sijaitsee.

Pariisin metrossa en ehtinyt kauaa juhlimaan. Vain pari hätäistä matkaa tehtiin ajan säästämiseksi, kun valloitimme Pariisin kuudessa tunnissa. Pariisin metro tuntui vanhalta, alkeelliselta, suttuiselta ja kylmältä Lontoon metroverkkoon ja juniin verrattuna, mutta voihan olla, että olen hieman puolueellinenkin (?). :) Pääsimme sillä kuitenkin nopeasti Riemukaarelta Eiffel-tornille ja paluumatkan Eiffel-tornilta Gare du Nordin asemalle, josta Eurostar-juna illalla lähti takaisin kohti Lontoota.

Toronton metro onkin sitten ihan toinen juttu. Suuri osa metrolinjoista on downtownin ulkopuolella ja tavallaan enemmänkin siis paikallisjunia. Ovathan matkat esim. Scarborough Centeristä tai Markhamista kymmenien kilometrien pituisia. Keskustassa metro toki kulkee maanalla kuten muuallakin suurissa kaupungeissa. Pidin Toronton metrotunneleiden tyylistä. Jokaisen aseman lähellä oli paljon mukavia liikkeitä, kahviloita ja muuta toimintaa, eikä tunnelit olleet pelkkiä kylmiä ja kolkkoja kävelykäytäviä.